Luova Hyvinvointi
Rehellisyyttä vai henkistä väkivaltaa?
Ilkeä kommentointi on vallankäyttöä ja kiusaamista, jonka taustalla voi olla tarve nousta toisen yläpuolelle. Joskus tämä tapahtuu myös epäsuorasti selän takana puhumisena ja ikävänä vihjailuna. Lisäksi on tyypillistä, että ilkeät kommentit kuitataan helposti vitseiksi. Mitä tahansa on mahdollista väittää vitsiksi, eikä se oikeuta loukkaamaan muita. Kaikki kiusaaminen on henkistä väkivaltaa. Se todennäköisesti kumpuaa kommentoijan omasta epävarmuudesta. Henkinen väkivalta voi olla kokijalle todella tuhoavaa.
Missä tahansa yhteisössä olisi tärkeää, että jokainen sen jäsen harjoittaisi aktiivista itsereflektiota, puheidensa ja tekojensa itsearviointia. Työyhteisöissä tulisi hyödyntää tähän liittyvää kouluttamista ja työnohjausta. Esihenkilöiden tehtävä on käyttäytyä korrektisti ja kohdella alaisiaan tasapuolisesti. Heidän on puututtava epäasialliseen käyttäytymiseen, mikä edellyttää rohkeaa puheeksi ottamista. Esihenkilöiden on näytettävä esimerkillään rakentavaa yhteistyötapaa.
Työpaikkojen ilmapiiri vaikuttaa työhyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Tämä todennäköisesti heijastuu myös asiakkaiden kohtaamiseen. Erityisen tärkeäksi tämä nousee vuorovaikutukseen perustuvassa auttamistyössä. Tapa kohdata muut ihmiset vaikuttaa hyvinvointiin millä tahansa elämän osa-alueella. Se heijastuu ihmisten välisiin suhteisiin joko rakentavasti tai pelkoa ja ahdistusta aiheuttaen.
Itsetuntemuksesta on aina hyötyä. Se mahdollistaa hyvinvoinnin ja rakentavan vuorovaikutuksen. Itsensä kanssa sopusoinnussa oleva ihminen ei todennäköisesti koe tarvetta nostaa itseään muiden yläpuolelle. Tällöin hän ei projisoi muihin ihmisiin omia kipukohtiaan. Projektiossa ihminen heijastaa tiedostamattaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan muihin. Sen ajatellaan olevan puolustusmekanismi vaikeita tunteita vastaan.
Itsereflektiota voi harjoittaa esimerkiksi kysymällä itseltään ”Olenko suorasanainen puhtaasti rehellisyyttäni vai onko kyse ilkeydestä? Mikä on motiivini puhua toiselle ilkeästi? Miksi yritän kääntää muut häntä vastaan?” Suoraan puhuminen rehellisyyden ja avoimuuden nimissä on sinänsä positiivinen asia. Tämän tulisi kuitenkin tapahtua asiallisesti, vaikka jonkin asian esiin tuominen edellyttäisi myös jämäkkyyttä. Asiallista ei ole toisen ihmisen nimittely, nolaaminen, halventaminen, vähättely tai asioiden vääristely.
Vaikka kiusaaminen ei ole koskaan uhrin vastuulla, voi omien rajojen määrittely ja vahvistaminen luoda suojaa. Omat rajat voi tuoda näkyviksi esimerkiksi toteamalla, että jokin kommentointi on asiatonta eikä sellaista tarvitse sietää. Kommentoijan käyttäytymistä on mahdollista haastaa muun muassa kysymällä, miksi hän koki tarvetta kommentoida epäasiallisesti. Tärkeää on myös puolustaa ihmistä, joka ei syystä tai toisesta kykene puolustamaan itseään.
20.11.2025